Ajankohtaista

15.02.2015     "Käännä ja elvytä! Kääntäminen pienten kieltenja kulttuurien kohtaamisessa”-seminaari järjestetään Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella 27.3.2015.

Kyseessä on kahden kääntämiseen liittyvän hankkeen yhteinen avausseminaari. Toinen on Koneen Säätiön rahoittama hanke Kiännä! Kääntäminen, elvytys ja uhanalainen karjalan kieli (http://kianna-hanke.blogspot.fi/), jossa keskitytään kääntämiskoulutukseen, karjalaksi kääntämiseen ja sen tutkimukseen. Toinen on tutkimushanke Kielikontaktien tutkimattomat kontekstit: kääntäminen ja tulkkaus (Kontu) (https://kontublog.wordpress.com/), jossa karjala on yhtenä tärkeänä tutkimuskohteena (tämän hankkeen rahoittaja on Emil Aaltosen Säätiö). Avausseminaarissa on kaksi kutsupuhujaa, hankkeiden omia esitelmiä ja musiikkiesitys. Seminaari on avoin kaikille osallistujille, ja esitelmät pidetään mahdollisimman yleistajuisina, jotta ne tavoittaisivat kaikki karjalan kielestä kiinnostuneet.

04.02.2015    Taiteilijoiden Kalevala -verkkosivut esittelevät uutta Kalevala-taidetta

Kalevalaseura on julkaissut Kalevalan juhlavuoden kunniaksi verkkosivut, jotka esittelevät eri maista ja kulttuureista kotoisin olevien taiteilijoiden tulkintoja Kalevalasta. Sivuille on dokumentoitu kaikki Taiteilijoiden Kalevala -hankkeet, joita Kalevalaseura on yksin tai yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa toteuttanut vuodesta 2008 saakka. Sivuilla voi tutustua hankkeisiin, taiteilijoihin ja heidän teoksiinsa sekä video- ja radiotuotoksiin. Taiteilijoiden Kalevala -sävellyksiä voi esikuunnella sivustolla ja ostaa iTunes-kaupasta.
Taiteilijoiden Kalevala käynnistyi vuonna 2008, kun Kalevalaseura pyysi suomalaisilta kuvataiteilijoilta ja säveltäjiltä tulkintoja eepoksesta. Sen jälkeen heräsi kysymys, miten taiteilijat muista kulttuureista näkevät Kalevalan myytit, jotka tunnetaan muuallakin maailmassa.
-Haluamme, että Kalevalaa tulkitaan rohkeasti ja että taiteellisissa tulkinnoissa uskalletaan katsoa uusista näkökulmista, Kalevalaseuran toiminnanjohtaja Ulla Piela kertoo.
Tähän päivään mennessä suomalaiset, afrikkalaiset, espanjalaiset, vietnamilaiset ja venäläiset kuvataiteilijat sekä suomalaiset ja italialaiset säveltäjät ovat Kalevalaseuran pyynnöstä tulkinneet Kalevalan runoja teoksissaan. Taiteilijoiden Kalevala -sivut täydentyvätkin sitä mukaa, kun uusia hankkeita tulee ja jo valmistuneista hankkeista kertyy uutisoitavaa.
-Hankkeissamme syntyneet taideteokset jatkavat Kalevala-taiteen pitkää historiaa, minkä vuoksi on hienoa, että saimme nämä uudet teokset esille yksien sivujen alle, Piela sanoo.
Taiteilijoiden Kalevala -verkkosivut ovat osoitteessa taika.kalevalaseura.fi  

27.01.2015 Tutkijat rakensivat vähemmistökielten elinvoimaa arvioivan työkalun. Pohjana käytettiin muun muassa professori Riho Grünthalin ryhmän suomalais-ugrilaisista kielistä tekemiä tutkimuksia.

Humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus ovat keskeisessä roolissa, kun yhteiskuntaa halutaan kehittää. Tätä painottaa LERU, parhaiden eurooppalaisten tutkimusyliopistojen liitto, keskustellessaan EU-komission kanssa. LERUn tuoreimmalta tärkeiden tutkimusten listalta löytyy myös Helsingin yliopiston projekteja kuten dosentti Anneli Sarhimaan johtama European Language Diversity for All -projekti (ELDIA), jonka karjala- ja vepsä-tutkimuksista vastasi itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal. ELDIAssa kahdeksan eurooppalaista yliopistoa pyrki uudella tavalla edistämään yksilön ja yhteiskunnan monikielisyyttä. – Meitä oli joukko vähemmistökielten asemasta huolestuneita tutkijoita, ja halusimme luoda uuden analyysimenetelmän päättäjien avuksi, Grünthal kertoo. Kun ELDIA vuonna 2013 päättyi, aikaan olikin saatu vähemmistökielen elinvoimaa mittaava barometri, EuLaViBar. Työkalulla tuki pystytään kohdistamaan nimenomaan niille alueille, joissa kielten säilyminen on uhattuna.

MEÄNKIELI, KARJALA JA KAINU PINTEESSÄ – Kieli on läpileikkaus yhteiskunnasta. Se heijastaa, miten yhteiskunta toimii, sanoo professori Grünthal. Kun siis halutaan selvittää, miten vähemmistökielten asemaa voisi parantaa, tarvitaan laajaa yhteiskunnallista näkökulmaa. ELDIA:ssa näkökulmia olikin useita: kielitieteen lisäksi oikeustiedettä, sosiologiaa, tilastotiedettä ja mediatutkimusta. Eri maissa tehtyjen sosiologisten tutkimusten yhteenvedosta ja tulkinnasta vastasi Helsingin yliopiston Castrén-insituutissa työskentelevä antropologi Reetta Toivanen. Päätutkimuskohteeksi valikoituivat suomalais-ugrilaiset kielet, sillä läntisistä kielistä tutkimusta oli jo olemassa. Useat tapaustutkimusten vähemmistökielet ovat uhanalaisia, ainakin jossain määrin. – Oman tutkimukseni kielten eli karjalan ja vepsän asema Venäjällä on todella huolestuttava. Nykyinen meno johtaa väistämättä niiden häviämiseen, Grünthal arvioi. ELDIAn mukaan kolme uhanalaisinta kieltä Pohjoismaiden alueella ovat meänkieli Ruotsissa, karjala Suomessa ja kainunkieli Norjassa. Karjala on vasta saanut Suomessa virallisen aseman, ja on käytännössä vielä täysin näkymätön.

ELPYMINEN ON TAHDOSTA KIINNI ELDIA-hanke vahvisti uskoa siihen, että kielten säilyminen ja elpyminen on täysin mahdollista. – Skandinaviassa vaikkapa pohjoissaamen asema on vahvistunut. Tätä on tukenut lisääntynyt tietoisuus saamelaisidentiteetistä sekä kielen säilymisen merkityksestä koko kulttuurille. Kielipoliittisten ratkaisujen tuleekin koskea laajasti sekä yksilöä että yhteiskunnan rakenteita. Pelkkä lupa käyttää kieltä tai syrjinnän kieltäminen eivät riitä.

https://university.helsinki.fi/fi/uutiset/mitka-euroopan-kielet-tarvitsevat-apua 

15.01.2015   Uuši näyttely Vuokkiniemen kylätaloh

Vuokkiniemen kylätalo on ollun kahenvuotisen kanšainvälisen ECHO-projektin ošallistujana. Projektin puittehissa etnokulttuurikeškukšešša luajittih pisyvä istorijallis-kulttuurini näyttely, kumpaseh kuuluu musejon uuvvissettu näyttely ta kanšantaitehkonserttišali.
Näytelmän šuunnittelijana ta valmistajana esiinty Karjalan Tašavallan Kanšallisen musejon tietoruataja Irina Stepanova. Teknillistä avuššušta anto Artnavolok-yhissyš. Koko näyttely oli luajittu ECHO-projektin rahotukšella.
– Näyttelytila on juattu kolmeh ošah ta ne yhissetäh männyttä ta nykyistä Vuokkiniemen ta muijen runokylien elošta, kerto Irina Stepanova. – Enšimmäini oša kertou 1900-luvun muašeuvun elokšešta, šen pohjana on 30 vuuvven aikana paikallisilta eläjiltä kerätty ainehisto. Täššäki on esillä šuuri miärä valokuvie 1800–1900 - ta 1970–2000 -luvuilta. Niissä paikalliset ta kylän vierahat voijah nähä tuttuja näköjä. Laulumuan istorija -šeinäesittely yhistäy tietuo runokylien istorijašta. Tämä esittely on niin kuin ”šeinäšanomalehti”, kumpaista voit kaččuo, lukie ta kumpani voit äijän kertuo. Tänne on kerätty tietoja runokylistä ta niissä eläjistä runolaulajien šukuloista. Markku Niemisen luatima Perttusen šukupuu tovistau, jotta šuurin oša Vuokkiniemen šeuvun eläjistä ollah heimolaisie. Šotilahan kohtalo -esittelyllä on erityini paikka täššä näyttelyššä. Tämä on tarina karjalaisen rahvahan dramattisešta istorijašta.

Tulkua tervehenä!

Olga Melentejva

Vuokkiniemen kylätaloh museonäyttely on pysyvä näyttely.  

15.1.2015    Uuši Vienan tyynet ta tuulet -kirja näki päivänvalon Periodika-kuštantamošša

Kirjan luatijina ta toimittajina ollah karjalan kielen asientuntijat, valtijollisen termikomiisin jäšenet Galina Lettijeva ta Valentina Karakina. Ajatuš kirjan luatimisešta oli hautun heijän mieleššä jo pitkie aikoja.
– Olemma Galinan kera aikoinah ošallistun karjalankielisien almanahhojen valmistamiseh. Šilloinki meilä tuli ajatuš, jotta ois oikein hyvä kaikki ne teokšet kerätä yksih kanšiloih, Valentina Karakina kerto.
Kirjan julkaisomista oli monicci eri šyistä šiirretty ta loppujen lopukši še näki päivänvalon viime vuuvven pimiekuušša. Šen ilmeštymiseštä tuli ihan oikie uuvvenvuuvven potarkka kaikilla vienankarjalaisilla ta karjalan kieleštä kiinnoštunuilla, šentäh kun viime aikoina on hyvin vähän painettu hyväluatuista kaunokirjallisuutta vienan kielellä.
Uuteh kirjah on kovottu viijen kirjailijan – Paavo Leontjevin, Pekka Pertun, Matti Pirhosen, Santra Stepanovan ta Tyyne Rugojevan teokšie. Kaikki nämä kirjailijat niin kuin ni ice toimittajatki ollah šyntysin Vienan šeuvuilta. Kirjah on kovottu kuin karjalankielisie teokšie, šamoin ni kiännökšie venäjän ta šuomen kieleštä. Uuši kirja kertou Karjalan kylien ta karjalaisen rahvahan kohtaloista, kyläelämäštä, perintehistä ta tavoista. Kertomukšien pohjana on kirjailijien pohatta elämänkokemuš.
Kirjan nimeššäki on oma simvoliikka, še heijaštau karjalaisen kanšan istorijua, kumpasešša oli kuin kovija aikoja šekä hyvyä rauhallista elämyä.
Kirjan kannekši oli valittu Akonlahešša otettu kuva. Kylyä ei enyä ole, kuitenki joka vuosi entisen Akonlakši-kylän šeuvuilla järješšetäh kyläpruasniekka, kumpaseh keräyvytäh šen entiset eläjät ta niijen jälkeläiset.
– Tuo kirjan kanšikuva oli otettu eryähänä vuotena juštih šen Akonlahen kylän pruasniekkana. Ihmiset issutah šelin ta kacotah järvellä päin. Heijän takana on mänöššä kyläpruasniekka, a järven toisella puolella šeisottih aikoinah kylän talot, kumpasie ei enyä ole, Galina Lettijeva šelittäy. – Šiinä kuvašša näkyy vanhemman ta nuoremman polven yhteyš, jotta jälkiläiset ei olla eris juurista.
Olga Melentjeva
PS. Kirja ei ole myynnissä. Sen voi tilata tai hakea Karjalan kansallisuuspolitiikan ministeriöstä, Petroskoi, Karjalan tasavalta.