Karjalan kieli

Karjalan kieli on kansallinen vähemmistökieli Suomessa

Tasavallan presidentin 27.11.2009 antaman asetusmuutoksen mukaan karjalan kieli määritettiin yhdeksi Suomen ei-alueelliseksi vähemmistökieleksi.
Asetusmuutos, joka astui voimaan 4.12.2009, tarkoittaa, että karjalan kieleen sovelletaan eurooppalaista vähemmistökieliä ja alueellisia kieliä koskevaa peruskirjaa siltä osin, kuin Suomi on sen ratifioinut.

Karjalan kieli -nimitys kattaa kielen kaikki murteet.


Karjalan kieli on suomen lähin sukukieli

Karjalan kielestä on käytetty monia nimityksiä: karjala-aunus, Kalevalan kieli, Itä-Karjalan kieli ym. Virheellisesti sitä on pidetty suomen kielen murteena, itäkarjalaismurteena. Tällainen käsitys oli vallalla etenkin poliittisista syistä toisen maailmansodan aikana ja sitä edeltävänä ja seuraavana vuosikymmenenä. Kieltä ei pidä sekoittaa suomen kielen ns. karjalaismurteisiin eli Etelä-Karjalan ja Karjalankannaksen kaakkoismurteisiin tai Pohjois-Karjalan savolaismurteisiin.
Karjalan kielen eri murteet ryhmitellään kahteen pääryhmään: varsinaiskarjalaan ja aunuksenkarjalaan eli livviin. Varsinaiskarjala jakautuu vienankarjalaan ja eteläkarjalaan, johon kuuluvat myös tverinkarjalaismurteet. Karjalan tasavallassa kolmanneksi pääryhmäksi luetaan lyydiläismurteet; muualla niiden katsotaan muodostavan eri kielen.
Karjalan kielen vanhat puhuma-alueet näkyvät kartasta, johon on merkitty myös suomen kielen itäiset murteet.
Karjalan kielen murteiden pohjalta on kehitelty kirjakieltä eri aikoina, mutta 1980-luvun lopussa alkanut työ on kantanut pisimmälle. Nykyään on olemassa vienan, livvin ja tverinkarjalan kirjakieli, mutta yhteistä kirjakieltä ei vielä ole. Lyydin kirjakielen luominen on alkanut todella vasta 2000-luvulla.

Kielikartta

Karjalankielisten asuma-alueet 2010

 

Karjalan kielestä ja kielen murteista

Karjalan kieli kuuluu suomalais-ugrilaisiin kieliin, itämerensuomalaiseen kieliperheeseen. Läheisiä sukukieliä ovat Itämeren ympärillä puhutut kielet: suomi, lyydi, vepsä, inkeroinen, vatja, viro ja liivi. Karjalan kieltä puhutaan tai on puhuttu pitkällä kapealla alueella Venäjän Karjalassa Vienasta Aunukseen, sisä-Venäjällä Tverin kaupungin ympäristössä ja Valdain ja Tihvinän alueilla sekä Suomessa Raja-Karjalassa (Salmin kihlakunnassa) ja Hietajärven, Kuivajärven ja Kuhmon Rimmin vienalaiskylissä. Nykyään karjalaa äidinkielenään pitäviä on Venäjällä reilusti alle 100 000 ja Suomessa suunnilleen 5000 henkeä.
Koska kieltä on puhuttu laajalla alueella, ovat murre-erot suuria. Naapurikielet ovat vaikuttaneet myös murteisiin eri lailla. Lyydiläismurteisiin, vahvimmin Kuujärven lyydiin, on vepsän kieli vaikuttanut eniten. Aunuksenkarjalaismurteissa kuuluu taas lyydin vaikutus. Vienan läntisimpien alueiden murteissa tuntuu suomen kielen vaikutus. Siksi karjala muuttuu ikään kuin asteittain suomalaiselle vaikeammin ymmärrettäväksi: vienankarjalaisia murteita suomalaisen on helpohkoa ymmärtää, eteläkarjalaismurteita jo vaikeampi ja livvin työläintä. Myös venäjä on vaikuttanut enemmän karjalan eteläisiin murteisiin ja voimakkaasti tverinkarjalaismurteisiinkin.
Seuraavilla alueilla on puhuttu tai puhutaan varsinaiskarjalaa: (vienalaismurteita) Kieretti, Oulanka, Kiestinki, Vitsataipale, Pistojärvi, Uhtua, Vuokkiniemi, Suomussalmen Hietajärvi ja Kuivajärvi, Kontokki, Jyskyjärvi, Paanajärvi, Usmana, (eteläkarjalaismurteita) Tunkua, Suikujärvi, Repola, Rukajärvi, Paatene, Mäntyselkä, Porajärvi, Ilomantsi, Korpiselkä, Suojärvi, Tver, Tihvinä, Valdai, Suistamo ja Impilahti. Pohjoiset murteet eroavat eteläisistä mm. siinä, että niissä ei esiinny seuraavia soinnillisia konsonantteja: b, d, g, z ja ž, vaan soinnittomat p, t, k, s ja š. Raja ei kuitenkaan ole jyrkkä, vaan ns. siirtymämurteissa murrepiirteet vaihtelevat.
Livvin puhuma-alueet ovat seuraavat: Suojärven Hyrsylänmutka, Salmi, Tulemajärvi, Munjärvi, Säämäjärvi, Vieljärvi, Vitele, Kotkatjärvi, Aunuksen kaupungin ympäristö (mm. Nekkulan ja Riipuškalan kylät) sekä Konduži (Lotinanpelto). Livvi eroaa varsinaiskarjalasta monessa suhteessa, yksi selvimmin huomattava on sananloppuisten a:n tai ä:n muuttuminen u:ksi tai y:ksi tietyissä tapauksissa.
Lyydin kieltä on puhuttu Aunuksenkannaksella Syväristä Pohjois-Aunukseen asti ulottuvalla kapealla kaistaleella suurimmaksi osaksi livvin alueen itäpuolella. Lyydi jaetaan kolmia: Kontupohjan piirissä puhuttavaan pohjoislyydiin, Prääžän  piirissä puhuttavaan keskilyydiin ja Aunuksen piirissä puhuttavaan Kuujärven lyydiin. Lyydissä näkyy naapurikielen vepsän vaikutus niin voimakkaana, että monet tutkijat ovat pitäneet sitä karjalan ja vepsän sekakielenä ja nykyään sitä pidetäänkin useimmiten omana kielenään.

 Näyte vienan kirjakielestä

karjalaksi
  Riähkä
Ennein vanhah karjalaiset varattih riähkyä. Sillä tapasin hyö kunnivoitettih vanhoja hyvie tapoja.
Sanottih, jotta ei pijä tallata kynnyksellä, vain pitäy harpata kynnyksestä   piäličči, muiten tulou riähkä.
Sieklasta aličči niise ei suanun astuo.
Taloloissa oli ovikorvassa käsiastie, mistä käsie ta silmie pestih. Sanottih,   jotta yöksi siih pitäy panna vettä. Tyhjäksi ei voinun jättyä – se on riähkä.
Makuamah ruvettih vasemmalla kylellä, a noustih oikielta.
Illallisstolua ei pitäis jättyä pyyhkimättä. Muruset siitä ruvetah hyppimäh   matoloina.
Piätinčänä ei voinun pessä vuatetta.
Kun pyyhittih lattiet, ni ruhkie ei suanun jättyä vassan alla. Siitä tulou   riähkä.
Varassannasta tulou suuri riähkä. Vierasta ei pie männä ottamah. Eikä sua   toisen verkosta ottua kalua, siitä tulou suuri riähkä.
Skokunua ennein sanottih jumalan puapoksi. Riähkä tulou skokunan tapannasta.
   

    

suomeksi
  Synti
Ennen vanhaan karjalaiset varoivat tekemästä syntiä. Niin he kunnioittivat   vanhoja hyviä tapoja.
Sanottiin, ettei pidä astua kynnykselle, vaan pitää harpata kynnyksen yli,   muuten tekee syntiä.
Seulan alitse ei myöskään saanut astua.
Taloissa oli ovinurkassa käsiastia, jossa pestiin kädet ja silmät. Sanottiin,   että yöksi siihen pitää  panna vettä. Tyhjäksi ei sitä saanut jättää – se on   synti.
Nukkumaan mentiin vasemmalla kyljellä, mutta noustiin oikealta.
Illallispöytää ei pitäisi jättää pyyhkimättä. Muruset silloin rupesivat   hyppimään matoina.
Perjantaina ei saanut pestä pyykkiä.
Kun pyyhittin lattia, niin roskia ei saanut jättää lattiavastan alle. Se on   syntiä.
Varastaminen on suuri synti. Toisen omaa ei pidä mennä ottamaan. Eikä saa   toisen verkosta ottaa kalaa, se on suuri synti.
Sammakkoa sanottiin ennen jumalan lapsenpäästäjäksi. Tekee syntiä, kun tappaa   sammakon. 
   

 Lähde: Karjalan Sivistysseura ry