Anneli Sarhimaa Helsingin Sanomat 5.12.2012
Karjalan kieli ansaitsee elvytysohjelman
Moni karjalantaitoinen suomalainen haluaa edistää kielen asemaa muttei tiedä, miten se olisi mahdollista.
Karjalan kieli on Suomessa kotoperäinen kieli, jota on puhuttu maassamme yhtä kauan kuin suomeakin. Karjala ja suomi ovat lähisukukieliä, mutta sanasto- ja kielioppierojen vuoksi niiden keskinäinen ymmärrettävyys ei ole itsestään selvää. Karjalankieliset eroavat muista suomalaisista paitsi kielensä myös ortodoksisen uskon ja siitä ammentavan perinnekulttuurinsa vuoksi.
Suomen karjalankielisten juuret ovat Vienan Karjalassa, Aunuksessa, Petsamossa, Ilomantsin rajaseudun karjalaiskylissä tai historiallisessa Raja-Karjalassa. Näiltä Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta karjalankieliset evakuoitiin muiden suomalaisten tavoin ja asutettiin pääasiassa Pohjois-Karjalaan, Kuopion ja Oulun seuduille sekä suurimpiin kaupunkeihin.
Karjalankielisiä ja heidän jälkeläisiään asuu kaikkialla Suomessa. Kieltä käytetään aktiivisesti pienyhteisöissä esimerkiksi Valtimolla, Nurmeksessa ja Muhoksella mutta myös useimmissa suurissa kaupungeissa. Kotoperäiseen karjalaisvähemmistöön kuuluvia aktiivipuhujia arvioidaan olevan noin 5 000 ja passiivisesti osaavia jopa 20 000. Neuvostoliiton hajoamisen [1991] jälkeen Suomeen on muuttanut parituhatta karjalankielistä.
Suomalainen yhteiskunta ei pitkään ymmärtänyt karjalankielisten kielellistä ja kulttuurista erityislaatua. Valtaväestöön sulautumisen paine johti toisen maailmansodan jälkeen hyvin nopeasti siihen, että karjala lakkasi siirtymästä seuraaville sukupolville. Yhden ikiaikaisen väestönosan kielestä tuli vakavasti uhanalainen.
Karjalan kielen asemaa Suomessa on tutkittu vuosina 2010–2012 monitieteisesti Euroopan unionin rahoittamassa projektissa nimeltä Eldia – Euroopan kielidiversiteettiä kaikille. Projekti on käynnissä kahdeksassa Euroopan maassa, ja siinä tutkitaan erityyppisiä kielivähemmistöjä. Tavoitteena on luoda barometri, jolla voidaan mitata kielen elinvoimaisuutta ja tunnistaa ne kielenkäytön ja kielipolitiikan alueet, joilla kielen tukemista tulee tehostaa.
Nykyisin moni karjalan aktiivipuhuja on iäkäs. Eldia-projektin aikana kävi kuitenkin ilmi, että keski-ikäisiä ja nuoria karjalan taitajia – jopa teinejä ja lapsia – on arveltua enemmän. Eri sukupolvia yhdistää halu oman kielen ja identiteetin vaalimiseen.
Karjalan kieltä ja karjalaista identiteettiä ylläpitävät useat karjalaisjärjestöt ja seurat, joiden rahoittamana julkaistaan yhä enemmän karjalankielistä kirjallisuutta. Nurmeksessa lapsille on opetettu karjalaa kielipesässä, ja vuonna 2011 alkoi ilmestyä maailman ensimmäinen täysin karjalankielinen verkkolehti Karjal Žurnualu.
Valtio on viime vuosina alkanut kiinnittää huomiota karjalankielisten kansalaisten kielellisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin. Joensuun yliopistoon perustettiin vuonna 2008 karjalan kielen professuuri. Vuonna 2009 karjala tunnustettiin vähemmistökieleksi, kun se otettiin tasavallan presidentin päätöksellä mukaan Euroopan neuvoston alueellisten ja vähemmistökielten peruskirjan raportointiin.
Karjalan elvyttämishankkeille voi nyt hakea valtion tukea. Vuodesta 2011 karjalan on voinut merkitä äidinkielekseen Väestörekisterikeskuksen ylläpitämään väestötietojärjestelmään. Saman vuoden eduskuntavaaleissa vaalitiedote annettiin ensimmäisen kerran myös karjalaksi. Kuluvana syksynä Itä-Suomen koulu alkoi ensimmäisenä peruskouluna Suomessa opettaa karjalaa valinnaisena vieraana kielenä.
Eldia-projektin tulokset osoittivat, että karjalankielisten enemmistö pitää kielensä säilymisen ja elpymisen avainkysymyksenä lasten kielitaidon luomista, ylläpitämistä ja kehittämistä sekä karjalan kielen saamista opetuslaitoksen piiriin kaikilla tasoilla. Näkemys vastaa kielten elvyttämisen asiantuntijoiden käsitystä. Tarvitaan myös oppikirjoja ja kirjallisuutta, erityisesti lastenkirjallisuutta.
Nuoretkin suomenkarjalaiset haluavat toimia aktiivisesti karjalan kielen hyväksi, mutta moni ei tunne löytävänsä sopivaa keinoa.
Eldia-projektissa on selvinnyt, että karjalan kielen suomalaisilla puhujilla ja heidän jälkeläisillään on monipuolista pedagogista ja muuta kielen elvyttämiseen tarvittavaa asiantuntemusta. Jotta se saadaan tehokkaaseen käyttöön, on tärkeää, että karjalan kielelle laaditaan pikimmiten samanlainen elvytysohjelma kuin saamen kielelle.
Konkreettiset toimet karjalan kielen elvyttämiseksi ovat suomalaisen yhteiskunnan kunniavelka kotoperäiselle, kauan varjoon jätetylle karjalankieliselle vähemmistölleen.
Kirjoittaja on pohjoiseurooppalaisten ja balttilaisten kielten professori Johannes Gutenberg-Universität Mainzissa ja Eldia-projektin pääkoordinaattori.