Aikaisistorija
Vuosituhannen alušša vienalaiset elettih šuurin ošin luonnonantimien varašša mečäštyän ta kalaštuan. Karjatalouš oli vähissä, vain oli jonkun verran kaškiviljelyö. Kun Täyššinän rauha v. 1595 toi Ruočin rajan Pohjanlahen perukalta ta Tornionjovelta melkein nykysellä šeuvulla, Ruočči ryhty verottamah ta rajottamah vienalaisien perintehistä Pohjanlahen rannikolla, enšivuorošša Oulun ta Tornion šeutuloilla šuuntautuvua kauppua. Vienalaisien kauppiehien tärkeimpie myöntitavaroja oltih turkikset, meččälinnut, kapakala ta merišuola, mitä šuatih Vienanmeren rannikon varničoista – šuolakeittämöistä. Ryöštöretkilöillä käytih puolin tai toisin Venäjältä Pohjanmualla ta päinvaštoin. Solovetskin luoštarissa (= šuari Vienanmerellä) on ennein šinne Kainuušta Manamanšalošta kuletettu šuuri kirikönkello.
Šuomi ta Viena 1808 jälkeh
Šuomen šovan jälkeh Šuomi ta Viena oltih šamua muata ta rajan poisotannan jälkie kaupankäynti tuli helpommakši. Kun kaškiviljely kiellettih, mečäššyštä lujašti rajotettih, ta mečätki oltih valtijon omaisuutta, tuli kaupankäynnistä, šiitä nš. laukkukaupašta viime vuosišualla vienalaisien merkittävä elinkeino. Šuomešša kulki viime vuosišuan loppupuolella vuosittain yli tuhat ’reppuryššyä’ tai ’permie’ myöntitavaroina paikat, šaalit, vuattiet ta jalkinehet, prošvat ta nauhat, ompelutarvikkehet ta kaikenmoiset pikkutavarat (moškat), tupakkimälli, nuuška ta karamellit.
Vienan runot ta Kalevala
Matoillah laukkuryššät lauleltih – voit olla koti-ikävieh – ta niinpä Šakari Topelius vanhempi, ”satusedän” (Zachris Topeliuksen) tuatto, kumpani oli piiriliäkärinä Pohjanmualla šai kuulla Vienan runoja. Julkaistuassah viijennen lauluvihkoh vuotena 1831 hiän kertuoissah Vienan laululoista totesi, jotta on vain yksi laulupaikka – šeki Šuomen rajojen ulkopuolella Vuokkiniemen pitäjäššä – missä urošviän vanhat tavat ta jutut on šäilytty ”luonnollisena ta puhtahana”. Kun laulumaista oli kuultu, alko runonkeryäjien vuoro virrata Vienah. 1825 Sjögren, 1829 Fellman, 1833 Lönnrot ta 1834 Lönnrot Uhtuolla, mi matka loi pohjan Kalevalan enšimmäisellä painokšella, ta vielä 1835 ta 1836-37 Lönnrot.
Kun Kalevalan šyntymisellä oli pantu alku, virisi 1800-luvun loppupuolella läheš kaikkih taitoaloih vaikuttaneh romanttini, kanšallishenkini taitošuunta, karelianismi. Niin lähettih monien muijen matašša vuotena 1879 šanomalehtimieš A.W. Ervasti ta myöhemmin Akseli Gallen-Kallela, Louis Sparre, Emil Wikström, Juhani Aho, Eino Leino, Ilmari Kianto, Samuli Paulaharju ta Jean Sibeliuski.
Vuosi 1905 ta ensimmäini kanšan henkini nousu
Tehokaš venäläistämistyö alko Vienašša šamah aikah vuosišuan vaihiešša, kun Bobrikov harjotti šitä Šuomešša. Kun Venäjän 1905 vallankumoukšen lainnehet lyötih šamoin Vienan Karjalah ta Venäjän šortovalta hellitti koppahuštah, peruššettih Šuomeh muuttumini, ennein kaikkie laukkukauppua järještäjät entiset vienalaiset, tukkukauppieš Aleksei Mitron johtolla 1906 “Wienan Karjalaisten Liiton”, kumpasen peruštajih kuulu šamoin Vienan Karjalan muutokših voimakkahašti vaikuttaneh kuusamolaini Uhtuolta kotosin ollut kauppieš Paavo Ahava vanhempi.
Liitton tulokšet oltih näkyvimmät šivissyš- ta koulutoimen aloilla. Jo enšimmäisenä toimintavuotenah še perušti Vienah ušeita šuomenkielisie kiertokouluja, 22 lukutupua, Uhtuon veistokoulun ta kirjašton šekä toimitti šuomenkielisen aapisen. Kuiteinki jo vuotena 1907, Vienan vaikeimman venäläistämiskauven 1908-1914 kynnykšellä kaikki liiton kanšankieliset koulut ta lukutuvat pantih kiini ta kakši karjalaista šivistäjyä työnnetiih Siperih. Liiton toiminta vähitellen šammu vuoteh 1917 šuaten.
Vuosi 1917 – vapahuon ajatukšie
Tilantehien muututtuo Venäjällä vuuvven 1917 tuiskukuun vallankumoukšen jälkeh “Wienan Karjalaisten Liitto” jatko toimintuah Karjalan Šivissyššeuran nimellä. Še järješti Uhtuolla heinäkuušša šuuret heimojuhlat, kumpasien yhteyveššä pietyššä kanšalaiskokoukšešša piätettih luatie Venäjän väliaikasella hallitukšella esityš Vienan ta Aunukšen muovoštamašta autonomisešta hallintoalovehešta. Iččenäisyyttä tai Šuomeh liittymistä ei täššä vaihiešša virallisešti tavoteltu, vaikka erähät šeuran johtohenkilöt niitäki mahollisuukšie punnissettih. Venäjän šajekuun bol’ševikkivallankumouš muutti kuiteinki tapahtumien šuunnan.
Vuosi 1918. Everstiluutnantti Malmin Vienan retki ta Kiannon ”šotaretki”
Šuomelaisien aktivistien keškuuvvešša oli jo aikasemmin lähetty šiitä, jotta šamah aikah Šuomen kera heimovelletki vapautetah Venäjän kahlehista. Kun Šuomen vapauššota oli šyttyn, Karjalan Šivissyššeura ta heimoajatukšen virkistämät aktivistit ehotettih tuiskukuun 1918 lopušša Vaasan hallitukšella ta ylipiällikkö Mannerheimilla Vienah lähetettävyä retkikuntua. Hallituš anto yksimielisen kannatukšen ajatukšella 3.3.1918, šentäh kun varattih Pohjois-Šuomešta Itä-Karjalah puannehien Šuomen punasien hyökkyävän šieltä valkosien šeluštah. Piämaja hyväkšy hyökkäyššuunnitelman, joukkoloih värvättih vapuaehtosie ta aševelvollisie – ta toiminta alko. Jääkariluutnantti Kurt Martti Wallenius pietti punasien hyökkäykšen pohjosešša Puanajärven tašolla rajan pintah.
Everstiluutnantti Carl Wilhelm Malm kokosi kevätkuušša Kuopioh 370 miehen šuurusen vapuaehtoisjoukon, min johtošša hiän ylitti rajan Raattehešša 21.3.1918 ta tuli ilmain vaštarintua Uhtuolla 23.3.1918. Karjalaiset ei kuiteinki otettu Malmie vaštah varšinaisena vapauttajana, eikä yhytty joukkoh. Vienan Kemin šeutuvilla piäštih 10.4. männeššä, missä šytty taistelu punasie vaštah. Šen loputtuo Malmin oli vetäyvyttävä rospuuttatietä jälelläh Uhtuolla, minne tultih 17.4. ilmain merkittävie tuhoja.
Heinäkuušša kirjailija Ilmari Kianto šuoritti Vienah ”agitaatijomatan”, kumpasen aikana hiän yritti noššattua vienalaisie liittymäh Šuomeh iskulaušehella ”Šuomi šuurekši – Viena vapuakši”. Kianto piti agitaatijopakinat Uhtuon šuurilla Petrunpäivillä, kumpasien järještäjänä oli myöhempih vaiheih merkittäväšti vaikuttaneh repol’alaini opaštaja Wasili Keynäš. Kianto oli lujašti pettyn Karjalan miehien haluttomuuteh tarttuo ašeih šuomelaisien rinnalla – ”orjan merkki olkah teijän o
aššana” – vain oli kokonah riemaštun Vienan puhašhenkiseštä kanšašta ta šen naisista. Kiannon matka kulki reittie Raateh - Latvajärvi - Vuokkiniemi - Jyvyälakši - Uhtuo - Luušalmi - Jyškyjärvi - Uhtuo - Röhö - Kiestinki - Röhö - Uhtuo - Vuokkiniemi - Raateh ....
Malmin joukko jäi vuottamah Uhtuolla tapahtumien kehityštä vapauššovan piättymisen jälkeh. Malm erosi kipeytyön 13.7. ta hänen šijahisekši tuli komppanijanpiällikkö Brotherus. Vapuaehtoisjoukkoja alettih kotiuttua.
Englantilaisien tulo šotanäyttämölla, Murmannin legioona
Tilannehta Vienašša ta karjalaisien haluttomuutta liittyö šuomelaisih Vienan vapauttajih šelittäy merkittäväšti englantilaisien tulo Itä-Karjalan šotanäyttämöllä ta nš. Muurmannin legioonan peruštamini. Kun šakšalaiset oltih tuiskukuun lopulla šiirrytty kohti Piiterie ta Mannerheim oli antan komennon Šuomen tarkotukšišta Itä-Karjalašša, Šuur-Šuomi komennon, Šakšan ta Venäjän rauhanneuvottelut venyttih, englantilaiset piäteltih, jotta šuomelaiset oli šakšalaisien yllytykšeštä ryhtymäššä valtuamah Muurmannin ratua ta alettih ottua halttuhuš Muurmannin. Englantilaiset ei tiijetty, jotta šuunnitelmat kyllä oli olomašša, vain täššä vaihiešša Šakšalla ei ollun vielä mitänä ašieta niih.
Tämä johti englantilais-ranškalaisien pienien, vain muutoman šuan miehen šuurusien maihnoušujoukkojen työntämisen Muurmannih.
Šakšalaisien joukkojen maihnoušu Šuomeh Ahvenanmaalla 5.3. lisäsi Englannin epäilyjä šuomelais-šakšalaisista tarkotukšista Englannilla strategisešti tärkiellä Pohjois-Venäjän alovehella. Kun Englannilla oli vaikeukšie työntyäissä Venäjällä riittävän šuurie joukkoja šakšalaisuhan hävittämisekši, šen oli šiksi kiännyttävä paikallisien voimien puoleh puoluššukšen järještämisekši. Yksi keino oli šuomelais- ta šakšalaisvaštahisen propagandan harjottamini karjalaisien keškuuvvešša ta šiih mm. Malm törmäsi.
Englanti alko šamoin kannattua punasien šuomelaisien taisteluo šulakuun puolivälissä Walleniukšen joukkoja vaštah Kantalahen länšipuolisella alovehella ta ašeistua punasie joukkoja, tš. Englanti liittoutu vaikka kenen kera, ken taisteli Itä-Karjalašša šuomelaisie vaštah.
Vapauššovan vielä Šuomešša jatkuoissa Englanti vaikutti Piämajan toimimiseh Itä-Karjalašša. Malmin joukot oltih vapuaehtosie, eikä oša valkosen Šuomen armeijua.
Kuisman verini tie Uhtuolta Šuomeh
Kešällä jääkärikapteeni Toivo Kuisma kokosi vapuaehtoset Vienan toisella retkellä. Ylipiällikkö Wikman oli Mannerheimin eron jälkeh miärännyn Kuisman uuvveštah muotoutumašša olovan Vienan Karjalan retkikunnan piällikökši 24.7. ta uuši retkikunta oli käytännöššä Šuomen armeijan oša. Kuisman piäštyö Uhtuolla, tapahtumat alko kehittyö poikkoseh. Punani Karjalan rykmentti – otr’adit – englantilaisien avulla hyökkäsi ijäštä. Haikol’ašta vetäyvyttih, Luušalmešta vetäyvttih, Jyškyjärveštä vetäyvyttih, Uhtuošta vetäyvyttih, Jyvyälahešta vetäyvytih ta aševarašto piti hävittyä. Vuokkiniemeštä vetäyvyttih 1.10. Kuisma joutu miehineh kierrätykšeh. Äkäsen taistelun jälkeh hiän piäsi vapautumah ta vetäytymäh joukkoneh Šuomen puolella.
Taistelujen tuhot oltih šuuret, 83 kuatunutta – n. 30% miešvoimista. Joukkoloista pakeni n. 40 mieštä.
Šuurempana šyynä oli varmašti täššä vaihiešša ylivoimani vihollini, vain kiäntykkä Kiantoh, kumpani šyytti retkikuntua eettiseštä kunnottomuuvvešta. Hiän kirjutti šyyškuušša yleisesikunnan piälliköllä. Šyy oli Kiannon mukah värvyäjissä, kumpaset oli pahoin tutkittu Vienah lähtenehet miehet. Nyt šinne oli männyn kaikenmoisie riivattuja, tautien kantajie (kuppatautihisie), ym punasie. Joukon johtajua Toivo Kuismua kunnivoitettih ta Vuokkiniemen vetäytymistaisteluo piettih taitavana šotilaštekona, vain Kuisma vuati Kiannolta julkista tukie.
Kianto vaštasi kirjuttamalla lehtilöih: ”Jyškyjärven Jouhkolan (Haikol’a) ta monen muun kylän yllätykset oltih šurullisie tovissukšie šuomelaisešta vapuaehtosien heikkouvešta. Uhtuo annettih vihollisella ilmain taisteluja, Jyvyälakši šamoin ta kun Vuokkiniemen piiritykšen jälkeh jiänehet retkikuntalaiset valtasi pakokauhu ta kun piällikkö oli – šuattamatta ryhtyö kuletukšeh – ampun ilmah kakši makasiinillista kallista Šuomen šotatarvista šekä upottan kivyärijä tni. On tämä eettisešti rappeutunehen retkikunnan jiännöš uusih taisteluloih tahtomatta vetäytyn Šuomen puolella, Šuomuššalmen pitäjäh ta on niin Vienan Karjala kačottava täh palah mänetetykši.”
Kuisman joukkojen vetäyvyttyö šeurasi Vienašša košto niitä, ennein kaikkie vienalaisie šuojeluškuntalaisie kohta, kumpaset ei keritty puata Šuomen puolella ta oltih hommissa šuomelaisien kera. Häviemisen jälkeh Kuisma yritti vielä muovoštua vienalaisista pakolaisista Vienan Kaartin, vain še ei lähten hyökkäykšeh, šentäh kun Aunukšen retki vuati voimie.
Vienan vapauššota 1921-1922
Kun muajilmanšota oli piättyn Itä-Karjalan taistelutilanneh muuttu vuuvven 1920 alušša. Englantilaiset vetäyvyttih Muurmannista, kun Šakšan uhka oli katon. Bol’ševikit šuatih kevättalvella halttuhuš koko Muurmannin ratan, vain ei alukši pissytty yhtänä šuurentamah alovehtah ratan varrešta rannikolta šiämipuolella. Vienašša vain rannikkokylät ta šuuremmat elinkeškukšet oli venäläistynehie, kun tuaš muan šiämipuoli ratašta länteh oli melkein puhtahašti karjalaista.
Täššä vaihiešša vienankarjalaiset peruššettih Uhtuolla Vienan Karjalan väliaikasen toimikunnan 21.7., puhienjohtajana Antti Vierma. Kevyällä 1920 oli rauhallista ta vaikka bol’ševikit vallattih Uhtuon kevätkuušša ne annettih Muakuntapäivien keräytyö 21.3.-11.4.1920 ta šielä piättyä erota Venäjäštä. Muakuntapäivät nimitti toimikunnan työtä jatkamah Karjalan väliaikasen hallitukšen, nš. Hilippälän hallitukšen, kumpani joutu kuiteinki jo kešäkuušša Vuokkiniemeššä piettyjen muakuntapäivien jälkeh pakenomah Šuomeh.
Šajekuušša 1921 Voijärven pitäjäššä Vienan Kemistä luoteheh šytty bol’ševikkija vaštah kapina, kumpani ruttoseh kašvo karjalaisekši porvarillisekši kanšannoušukši Vienašša ta Aunukšen pohjoisošissa. Tällä kertua taisteli piäošin karjalaisista muovoštunut joukko: karjalaisie n. 2.500, šuomelaisie vapuaehtosie n. 500, kumpasista 27 jääkärie, joukošša Šuomen vapauššovašša mainehta šuaneh jääkärivääpeli Antti Isotalo. Šamoin majuri Paavo Talvela oli johtamašša kapinan lopputaisteluja. Tunnettuja karjalaispiällikköjä oltih Vienašša Ukko Väinämöinen ta meččäpartisanirykmentin piällikkö Takkinen, šotilašnimeltäh Ilmarinen. Venäläisien bol’ševikkien ylivoiman ieššä joukot jouvuttih kuiteinki vetäytymäh Šuomen puolella ta šota piätty punasen partisanipiällikön Toivo Antikaisen lyötyö ne Kiimaisjärven taistelušša tuiskukuun lopulla 1922.
Vienan vapauššota oli piättyn ta raja mäni kiini. Šuomešša oli pakolaisina n. 35.500 karjalaista. Vuuvven 1923 lopušša oli vain n. 22.000, oša oli jatkan matkuah länteh, oša jälelläh Neuvoštoliittoh.
Vuuvven 1922-1939
Vapauššovan piätyttyö alko Vienašša Neuvoštotalouven rakentamisen kauši enšin vuotena 1920 peruššetušša Karjalan Työkommuunissa, kumpani vuotena 1923 muutettih Karjalan Autonomisekši Sosialistisekši Neuvoštotašavallakši (KASNT). Tašavallan johtošša oli pitkäh šuomelaini Edvard Gylling ta karjalaiset muisseltih aikua varšin hyvällä. Gyllingin ruato piätty kuiteinki Stalinin puhissukšissa Moskovašša ”oikeuvenkäynnissä”, kun hänet ammuttih kanšanvihollisena 14.6.1938. Niin piätty niisi tuhanšien muijen karjalaisien tie.
Talvišota
1939 talvikuušša hyökkäsi venäläini (ukrainalaini) Neuvoštoliiton 9. armeijan 163 divisioona Uhtuon, Vuokkiniemen ta Raattehen kautti Šuomuššalmella. Šuomuššalmen ankarissa taisteluloissa ne lyötih Siilasvuon johtolla. Šitä šeurannut 44. divisioona tuhottih Raattehen tien kuulusissa taisteluloissa pakkaiskuušša 1940. Kevätkuušša 1940 Karjalan nimekši tuli Karjalais-Šuomelaini Sosialistini Neuvoštotašavalta.
Jatkošota 1941-1944
III Armeijakunnan 3. divisioona Ryhmä F:n (Ev U. Fagernäs) tarkotukšena oli eistyä Raattehen kautti Vuokkiniemeh ta Uhtuolla, ta toisen ošašton Lonkan kautti Vuonniseh ta šieltä Uhtuolla. Ošašto M:n hyökkäyš alko huomenešpuolehyötä 1.7.1941. Latvajärvi vallattih huomenekšella ta hyökkäyš pietty illalla Köynäšjärven lounaispiän tašalla. Hyökkäyštä jatettih šeuruavan päivän 2.7. iltana ta Vuokkiniemi vallattih 3.7. klo 1.00 yöllä. Ošašto M jatko hyökkäyštäh Oinašniemen kautti Vuonniseh, minne še tuli 10.7. ta šai yöllä yhteyven Ošašto H:n.
Ošašto H hyökkäsi Lonkašta Kuršmajoven etelärantua pitin Vuonniseh, kumpasen še valtasi 10.7. Elokuun alkuh männeššä oli piäošin vallattu rintamalinja Röhö-Malvijaisen risteyš-Kiiskiesenjärvien kannaš-Joutankijärvi-Jyvyälakši-Enonšuu-Alajärvi, minne Uhtuon šuunnan hyökkäyš pietty ašemašovan ajakši. Rintamavaštuu Uhtuon lähellä šiirty šakšalaisilla kevätkuušša 1944, šovan loppuh šuate.
Vuuvvet 1944-1990, evakkojen kotihtulo ta kohennušrakentamini
Šovan alettuo läheš koko Vienan rahvaš oli evakoitu lähenevien šuomelaisien ta šakšalaisien joukkojen tieltä piäošin Arhankelin alovehella. Vienah Šuomen valtuamilla alovehilla jäi vain n. 600 eläjyä läheš 12.000:sta. Nämä väještöšiirrot vahinkollisešti vaikutettih karjalaisen kulttuurin elinvoimah. Karjalaiset perehet jouvuttih täyšin venäjänkieliseh ympäristöh ta monet lapšet kavotettih muamonkieli. Harva pereh myöšty kotimaillah täyšilukusena ta vain harvat rintamalla taistellijat miehet ei oltu huavottunehet – moni heistä jäi ijäkšeh invalidiksi. Heijän lisäkši šuuri joukko kanšallisuuvveltah šuomelaisie ta karjalaisie miehie oli karkotettu vuotena 1942 Stalinin miäräykšeštä rintamalla kelvattomina, poliittisešti epäluotettavina nš. työarmeijah Uralilla ta Siperih, ilmain tuomijuo keškityšleirillä. Moni heistä kuihtu šielä vaikieh työh ta nälkäh. Šovan loputtuo enšimmäisinä vienalaisih kylih myöššyttih hajonnehet evakkoperehet ta šotainvalidit, vain niih työnnettiih šamoin väkie muista Neuvoštoliiton ošista, šemmosista kun Ukrainašta ta Valko-Venäjältä, missä monet kylät ta kaupunkit oli hävitty. Näillä voimilla Karjalašša alko kohennušrakentamini.
Neuvoštoliitošša alkaneh kohennušrakentamini nieli valtavat miärät rakennuštarpehie, erikoisešti puutavarua. Karjalan meččätevollisuutta koneissettih poikkoh ta niinpä Karjalašša kuattih jo 1950-luvulla vuosittain 20 miljoonua m3 puuta, vaikka meččien tuotto oli riittän vain šen šuurempah puoleh siitä. Šiitä alettih Karjalan meččien ”barbaariset” (kirjailija Ortjo Stepanov) avohakkuut, kumpasie ei ole šuatu piettymäh vieläkänä.
Muatalouven kollektivisointi ta pienien kylien tuho
Šovan jälkeh peruššettih uuvveštah kolhoosija, kumpasien perustamini oli alotettu jo 1920-1930 luvulla. Uhtuon piirissä oli vuotena 1947 kešän lopušša 16 kolhoosie. 1950-luvun loppupuolella alko Moskovašta šuatujen miäräykšien mukah pienien kolhoosien yhistämini – nš. ”perspektiivittömien kylien likvidointi”.
Entisistä 16 kolhoosiloista luajittih nellä; Uhtuon, Vuokkiniemen, Vuonnisen ta Jyškyjärven kolhoosit. Tämän jälkeh 315 perehen täyty šiirtyö uušien yhteistaloukšien keškukših. Näin tyhjettih monet ikivanhat kylät, ušiempien niijen rakennukšetki tuhottih jälelläh tulomisen eštämisekši. Tämmösie oltih Akonlakši, Tollonjoki, Latvajärvi, Jyvyälakši, Pistojärvi, Ponkalakši, Venehjärvi, Pirttilakši, Alajärvi, Haikol’a ta Kivijärvi.
Venäläistämini
Vielä vuoteh 1956 koulut Vienan karjalaisissa kylissä oltih šuomenkielisie. Šen jälkeh kun Šuomelais-Karjalaini Neuvoštotašavalta muutettih Karjalan Autonomisekši Sosialistisekši Neuvoštotašavallakši vuotena 1956, alko miärätietoni venäläistämini. Koulujen kielekši tuli venäjä. Petroskoin Yliopistošta pantih kiini šuomenkielini ošašto ta päiväkotiloissa opaštajie kiellettih pakajamašta lapšilla muamonkielellä tai kotimurtehella.
Koštamuš
Ruttoh šovan jälkie ryhyttih tutkimah Koštamukšen malmivaroja, mit oli tunnettuja aikasemmilta ajoilta. Kaivoškaupunkin rakentamini alko 1970-luvulla ta šuuri yhteistyöprojekti šuomelaisien kera kešti noin 10 vuotta. Šen tulokšena entisen Kontokin kylän paikalla rakennettih n. 30.000 eläjän vuoritevollisuuškombinaatti. Koštamuš valmistu 1983.
Koštamuš on lujäšti muuttan Vienan Karjalan väještörakennehta ta taloutta. Kaupunki vetäy puoleheš nuorta työikäistä väkie Vienan kylistä ta näin kylissä muuttuu ikärakenneh. Kaivokšen ta kombinaatin aikah šuamat ympäristövahinkot ollah niin šuuret, eikä Karjalan Tašavallalla ole varoja ryhtyö niitä korjuamah. Laitošta rakentuaissa Koštamukšen järvi uhrattih jätealtahakši ta še šuatih pavottua niin, jotta ei jättiet piäššä Kuittijärveh. Tällä hetkellä pato vuotau ta šuau aikah vesistövahinkoja.
Avautumini
Kun Neuvoštoliitto loppu 1990 alušša alko Vienan Karjalaššaki uuši aika. Kešällä 1990 piettih Vuokkiniemen Lietešuarešša Pruasniekka, mi oli uuvven pitäjäšeuratoiminnan avauš rajantakahiseh Karjalah.
Uuvvešša tilantehešša on Karjalan Šivissyššeuralla ollun tuaš tärkie oša vienalais-šuomelaisien šitehien uuvveštah šolmimisešša. Šamoin monet muut yhteisöt ta yksityiset henkilöt on ruattu hyvyä ta tulokšellista työtä Vienan Karjalan uuvven henkisen ta talouvellisen hyvinvoinnin hyväkši.
Uhtuon Šeuvun Perinnehšeura peruššettih 11.12.1991. Tänäpiänä šen toiminta jatkuu Uhtuo-Šeura nimisenä.