Maattomat pakolaiset
Venäjän vallankumouksen jälkimainingeissa alkoi suuri pakolaisten vaellus kohti länttä. Tsaarille uskolliset sotilaat, hovin jäsenet ja heidän lähipiirinsä sekä tietenkin vienankarjalaiset ottivat kapsäkkinsä ja pakenivat punaista koneistoa. On arvioitu, että kaiken kaikkiaan miljoona ihmistä joutui jättämään kotimaansa Venäjän.
Vuonna 1920 perustettu Kansainliitto (nykyinen YK) otti tavoitteekseen kontrolloida tuota pakolaistulvaa. Norjalainen naparetkeilijä Fridtjof Nansen kutsuttiin pakolaiskomissaariksi vuonna 1921. Nansen oli julistautunut ensimmäisen maailmansodan järkyttämänä pasifistiksi ja vuosien 1920-21 aikana hän muun muassa auttoi yli puoli miljoonaa sotavankia kotimaihinsa.
Koska Venäjän keisarikuntaa ei enää ollut, olivat pakoon lähteneet valtiollisesti kodittomia. Neuvosto-Venäjä ei myöskään ottanut heitä kansalaisikseen ilman perin pohjaista tutkimusta ja tähän harva pakolainen oli valmis. Ongelma oli todellinen, sillä ilman virallisia asiakirjoja pakolainen ei voinut matkustaa maasta toiseen ja aloittaa elämäänsä alusta. Asian ratkaisemiseksi Kansainliitto kutsui kesällä 1922 jäsenvaltionsa Genevessä pidettyyn konferenssiin, jossa oli tarkoitus sopia entisten Venäjän kansalaisten matkustusmahdollisuuksista. Sopimus ns Nansen-passeista eli pakolaisten väliaikaisiksi tarkoitetuista identiteettitodistuksista allekirjoitettiin 5. heinäkuuta ja Suomi liittyi sopimukseen lokakuussa 1922.
Nansen-passi selkiytti ja auttoi pakolaisten asemaa. Vaikka sopimuksessa oli melko kireitäkin käytännesääntöjä passinhaltijoita kohtaan, oli niiden noudattaminen kuitenkin melko joustavaa monissa jäsenmaissa. Passin avulla voitiin tehokkaastikin seurata emigranttien liikkumista ja tarpeen vaatiessa myös uhata passin menettämisellä.
Nansen-passi jäi alun suunnitelmista huolimatta pysyväksi. Suomen pakolaisongelma laantui 1920-30-lukujen jälkeen eikä Suomi allekirjoittanut muita pakolaissopimuksia. Suurin yksittäinen syy oli se, että Etsivä Keskuspoliisi tahtoi valvoa mahdollisimman tehokkaasti sekä poliittisesti aktiivisia venäläisiä että heimopakolaisia ja karkottaa heitä tarvittaessa takaisin lähtömaahansa.
Iso osa heimopakolaisista sai Suomen kansalaisuuden joko kansalaisuusanomuksen tai avioliiton solmimisen kautta. Osa sai edelleen käytössä olevan muukalaispassin (https://migri.fi/muukalaispassi ) ja osa tässä esitellyn Nansen-passin. Moni näiden passien haltija pysyi maattomana pakolaisena kuolemaansa asti.
Lähde:
http://itsenaisyys100.fi/nansen-passista-tuli-1922-pakolaisten-henkilotodistus/ 22.2.2019
