Eldankajärven jää ja Röhön rantaan -laulujen sanoittaja: Erkki Tiesmaa
Erkki Tiesmaan alkuperäinen sukunimi oli Tidström; hänen isänsä oli ruotsinkielinen, ja hän itsekin kävi ruotsinkielisen kansakoulun, mutta meni suomenkieliseen oppikouluun. Hän oli muuta perhettään sulkeutuneempi ja innostunut urheilusta. Jo oppikoululaisena hän säästi rahat ostaakseen kitaran. Tiesmaa opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineenaan suomen kieltä ja otti innokkaasti osaa Pohjois-Pohjalaisen (ja samalla toisenkin Ostrobotnian suomenkielisen osakunnan eli EPO:n) toimintaan erityisesti laulunjohtajana, jolloin hän toi osakuntaansa Keski-Euroopan ja Viron ylioppilaslauluperinnettä sekä lauloi ja soitti Kolme kitaa ja kolme kitaraa -yhtyeessä vielä seniorinakin.
Filosofian kandidaatiksi (maisteriksi) valmistuttuaan Tiesmaa toimi suomen ja viron lehtorina ainakin Tartossa ja silloisen Saksaan kuuluneen Königsbergin yliopistossa. Königsbergistä (nyk. Kaliningrad) hän saapui kesäkuussa 1941 keskelle sotaa Uhtualle. Tutkintonsa ansiosta hän sai valistusupseerin tehtävän.
Erkki "Era" Tiesmaan tunnetuin teksti Eldankajärven jää syntyi Uhtuan suunnan rykmentin JR 32:n komentokorsussa eräänä joulukuun iltana v. 1941. Teksti on kirjattu pelkästään Tiesmaan nimeen, vaikka hänellä oli avustajina ainakin myöhempi kouluneuvos Jouko Pesola. Tarinan mukaan rykmentin komentajan sijainen, majuri Simo Mäkinen oli lähtiessään linjoja tarkastamaan antanut Tiesmaalle (ja hänen kumppaneilleen) käskyn, että laulutekstin on oltava valmiina hänen palatessaan illalla. Tiesmaa ilmoitti Mäkisen palattua sotilaallisesti: "Herra majuri, laulu on melkein valmis. Saammeko esittää?" Mäkinen sai sitten ensimmäisenä kuulla tilaamansa laulun esityksen ja oli tyytyväinen. Laulun suorasukainen teksti (hienostuneisuutta Tiesmaa ei tavoitellutkaan), jonka viittausten ymmärtäminen edellyttää tietoja ajan oloista, oli monille piireille liikaa, ja "viralliseen" toisintoon ainakin "peuranpa pyllyä" muutettiin muotoon "peuranpa paistia". Tiettävästi "hallituspiireissä" keskusteltiin jopa laulun kieltämisestä muka moraalia alentavana.
Toinen tunnettu Tiesmaan teksti oli Röhön rantaan ruotsalaisen Ernst Rolfin tunnetuksi tekemän revyylaulun Honolulu sävelmään: "Olen tallannut mä soita / ja viertoteitä noita, / jotka Raatteen tieltä tuonne Uhtualle vie. / Ja ne kylät, joihin tultiin, / ne oli muilutettu multiin, / mutta Röhön kylärähjä / oli polttamaton..." Vienankarjalainen Röhön kylä sijaitsi Kuittijärven ja Pääjärven välissä asemasodan tukikohtien välissä ja ulkopuolella; kylä oli jäänyt ehjäksi ja sieltä löydettiin pari hehtaaria melko villiintynyttä perunapeltoa, jonka sato käytiin tietenkin korjaamassa. Röhön "potturetkestä" tuli yleinen puheenaihe, ja aihe pani Tiesmaankin runoratsun liikkeelle.
Klikkaa ja kuuntele Röhön rantaan: http://www.youtube.com/watch?v=IXurYcELofI
Eldankajärven jään sävel oli lainatavaraa: kyseessä oli Saksassa vaikuttaneen, mutta Budapestissä Unkarissa syntyneen ja New Yorkissa sittemmin kuolleen Fred Markushin (alkuaan unkarilaisittain Márkus Alfréd) Ali Baba, joka tunnettiin Saksassa sotaisempana Abessinia-toisintonakin. Kansainvälinen laina on "Röhökin", nimittäin Bert ja Frank Leightonin Far Away in Honolulu.
Tiesmaalla oli tiettävästi tarkoitus jatkaa opintojansa yliopistossa väitöskirjaan asti, mutta hän ei kaiketi sodan heikentämien hermojensa vuoksi enää kyennyt siihen, vaan hän haki Pellon yhteiskoulun rehtorin paikkaa, johon hän oli Aapeli Vuoriston mukaan ylivoimainen hakija. Aikalaiset kertovat Tiesmaan olleen ankara, mutta oikeudenmukainen opettaja ja rehtori, jonka aikana koulun oppilasmäärä kasvoi alkuun verrattuna moninkertaiseksi. Viides sydäninfarkti kaatoi Tiesmaan menehtyneenä koulun rehtorinkanslian ja opettajainhuoneen oven eteen kevätlukukaudella 1969.
Professori, akateemikko Erkki Laurila luonnehti aseveljensä ja ystävänsä sekä samalla muittenkin sodanaikaisten "viisunikkarien" merkitystä sotilaitten jaksamiselle näin: "Rationaalisesti ja loogisesti suunniteltu mielialakampanja useimmiten epäonnistuu, mutta mieliala joukoissa säilyy siitä huolimatta. Ilmaantuu vain tällainen poikkeuksellinen yksilö, joka pelkällä olemuksellaan — ja käyttäytyen oikeastaan esimiestensä antamien sääntöjen vastaisesti — tulee tehneeksi valtavan suuren palveluksen, ei ainoastaan omalle lähiympäristölleen vaan paljon laajemmin."
Bibliografia ja lähteet:
Heilala, Johannes (1979): "Eldankalta". Kaltio 4/1979.
Mustonen, Esko (1964): "Eldanka taakse jäänyttä elämää. Öinen palaveri Erkki Tiesmaan kanssa." katso 4/1964. Ss. 4—6.
Vuoristo, Aapeli (1979a): "Eldankajärven jää - laulun synty, menestys ja merkitys." Kaltio 3/1979.
Vuoristo, Aapeli (1979b): "Tule Röhön rantaan." Kaltio 4/1979.
Vuoristo, Aapeli (1979c): "Tuokiokuvia Erkki Tiesmaasta." Kaltio 5/1979. Ss. 162—164.
Lähde: http://pomus.net/001882