Karjalan Heimo -lehti, n:o 5–6/1994,
Uhtua - Runo-Karjalan keskus
”Uhtuvan kylä on kooltansa suurempi Kajaanin kaupunkia. Siinä kirjoittelin lauluja 3:me päivää sekä mies että naisväeltä”. Näin kirjoittaa Elias Lönnrot viidenneltä runonkeruumatkaltaan ystävälleen lehtori Keckmanille. Tuohon aikaan eli v. 1835 asianlaita epäilemättä olikin noin.
Uhtuan suuruus ja vauraus perustuivat edulliseen sijaintiin vesireittien risteyskohdassa. Se loi pohjan taloudelliselle toiminnalle. Uhtuan kautta kulki myös vilkas kauppareitti Vienan Kemistä Kuusamon kautta Pohjanlahden rannikolle. Talvisin sitä myöten jutasivat useat sadat pororaidot kuljettaen jauho- ja suolakuormia, turkiksia, lintuja ja kaloja ym.
Kauppamiehiä olivat uhtualaiset itsekin. Vuokkiniemen ja Kiestingin ohessa Uhtua kuului Vienan tärkeimpiin laukkukaupan keskuksiin. Sadat Uhtuan miehet lähtivät syksyn tullen sumptsankantoon Suomeen, monet perustivat sinne kiinteän kaupan jo viime vuosisadan puolivälissä - ja vaurastuivat, mikä näky esim. Likopään vanhoissa, runsaasti koristelluissa suurtaloissa.
Aina ei uhtualaisilla ole kuitenkaan mennyt hyvin. Ns. sarkasodan aikana v. 1712 ruotsit eli suomalaiset talonpoikaississit polttivat kylän maan tasalle niin, että se oli vuosia autiona.
Tästä takaiskusta Uhtua toipui niin, että runsaan sadan vuoden kuluttua siellä oli Lönnrotin mukaan jo 80 taloa ja Ervastin käynnin aikana v. 1878 jo 170.
Elämä Uhtualla kulki vanhaan malliin aina tämän vuosisadan alkupuolelle saakka. Karjalan kuohuntavuosina se oli monien kokousten pitopaikkana:s siellä pidettiin mm. Uhtuan maakuntapäivät. Paikkakunnalla liikkui monenlaista, etupäässä vierasta, kutsumatonta väkeä: valkoisia, punaisia, legioonalaisia, englantilaisia. Taistelujen päätyttyä puna-armeijan voittoon runsas runsas neljäsosa Uhtuan asujamistosta pakeni Suomeen.
Kun neuvostovalta vakiinnutti aasemansa, Uhtuasta tuli samannimisen, lähes 100-prosenttisesti karjalaisen piiirin keskus. Kalevalan juhlavuonna 1935 se muutettiin Kalevalan piiriksi ja myöhemmin, 1960-luvulla hylättiin vanha historiallinen Uhtua-nimikin. Piirirajat vaihtelivat kulloistenkin sisäpoliittisten suhdanteiden mukaan. Viimeiset, todella ratkaisevat muutokset toi Kostamuksen kaupunki. Saavutettuaan 10.000 asukkaan koon v. 1983 tuo käenpoikanen itsenäistyi ja sen ruokahalu kasvoi: v. 1988 siihen liitettiin koko Vuokkiniemen kyläneuvoston alue.
Näin Kalevalan piiri kutistui varjoksi entisestään. Piirin keskus on suuri kylä vieläkin - kaiketi sen takia, että perspektiivittöminä hävitettyjen kylien väestöstä melkoinen osa sijoittui Uhtualle. Asukkaita oli tuoreimman (1989) väestönlaskun mukaan 5.230, joista runsaana 45 prosentin vähemmistönä ovat karjalaiset. Monet jo alkujaan utopistiset, sosialismin huumassa tehdyt suunnitelmat ovat rauenneet tai toteutuessaan aikaansaaneet enemmän haittaa kuin hyötyä.
Sakari Vuoristo